Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Hetki sitten Naamalla

Lyhyesti

Aholan Maito on luomumaidon- tuotantoon erikoistunut maatila. Tila sijaitsee Oulun ja Kajaanin välillä Utajärven Naamankylällä ja tila työllistää kokopäiväisesti neljä henkilöä. 

Luomumaitoa tuotetaan noin 1,5 miljoonaa litraa vuodessa. Sivutuotteena tilalla tuotetaan jalostuseläimiä, lihaa ja viljaa. Lisäksi metsää myydään lähes joka vuosi.

Lypsykarjanavetta valmistui vuonna 2014 ja siinä on lehmäpaikkoja  noin 150. Vanha navetta on nuorkarjan käyttössä. Kokonaiseläinmäärä vaihtelee 250 ja 300 välillä.

Hyvinvointia!

Lypsystä huolehtii kaksi Lelyn lypsyrobottia. Ruokinta perustuu luomuappeeseen. Sään salliessa eläimet saavat käydä laitumella läpi vuoden. Laidunnuksella ja talviulkoilulla on myönteinen vaikutus eläinten hyvinvointiin ja terveyteen.


Tilan viljelypinta-ala on noin 180 ha. Pellot ovat olleet luomuviljelyssä vuodesta 1994 asti. Pelloilla viljellään apilanurmia, ohraa, kauraa, vehnää,  hernettä ja virnaa. Metsää tilalla on noin 280 ha. 


Historiaa

Perimätieto kertoo (Edith Väisänen 1902-2002), että isovihan aikaan Aholan tilan seutuville Naamanjärven rannalle, oli tullut Oulujokivarresta asukkaita, levottomaksi käyneitä aikoja piiloon, kalastelemaan ja metsästelemään. Jonkinlaisia säänsuojia, piilopirttejä oli tehty, ja niissä on asustettu suunnilleen vakituisesti. 

Ensimmäinen nimeltä muistettu asukas Aholan paikalla on ollut jokin Mäläskä. Häntä seurasi Kalle Jaako niminen kulkija. Nämä olivat satunnaisia asukkaita, tuskin edes sukua toisilleen, mutta asuivat vain hyväksi havaitulla paikalla ja tyhjäksi jääneessä mökissä. 

Mikkolassa, Kortejärven rannalla oli vakituisempaa asutusta, ja sieltä on Aholan paikalle tullut nykyinen suku. Mikkolassa asui ensin Mikael (Mikko) Mikkonen( vaimo Elsa Brita Aspegren??) ja sen jälkeen Mikko Mikonpoika Mikkonen (vaimo Leena). Aika ilmeisesti 1800 luvun alku. 

Noin 1860, Benjamin Mikkonen (vaimo Liisa Järvelä s1841,Vaalasta), Mikko Mikonpojan poika, tuli asukkaaksi tyhjäksi jääneeseen Aholan mökkiin. Näihin aikoihin Naamanjärvi kuivattiin kyläläisille niittymaaksi ja Aholasta muodostettiin Kruununtorppa. Benjamin Mikkonen rakensi Ahoalaan uuden ison pirtin. Pirtti jäi kuitenkin kesken, kun Benjamin kuoli sairauden murtamana. Liisa jäi leskeksi kolmen lapsen kanssa. Kaksi poikaa ja yksi tytäs. Pojista Heikki muutti Ouluus ja Kalle jäi kotitilalle. Tytär Kaisa kuoli lapsena aivan yhtäkkiä pirtin takana pissalla käydessään.   

Liisa avioitui myöhemmin Tapani Vimparin kanssa. Tapani Vimpari rakensi Benjaminin aloittaman pirtin loppuun ja rakensi vielä pihapiiriin komean luhtirakennuksen.  Luhdin päätyhirressä ylhäällä on kaiverrettu vuosiluku 1897.


Benjamin ja Liisan poika Kalle (1870-1932) jatkoi isänsä työtä maanviljelijänä ja metsän vartijana.  Kalle Mikkonen avioitui Niskankyläläisen Anna Korvan kanssa, ja heille syntyi useita lapsia. Fanny 1894, Saimi 1896, Mari 1898, Edith 1902, Matti 1904 ja Kalle 1908. Aholaan tuli rengiksi Vilho Aleksanteri Väisänen. Tämä renki havaittiin hyväksi ja hän, Santeriksi kutsuttu, avioitui 1927 Edith tyttären kanssa. Vanhempi Kalle Mikkonen rakensi pihapiirin poikansa Kallen ja rengin Santeri Väisäsen kanssa toisen pirtin. Tässä pirtissä toimi myös Naamankylän koulu 1900 luvun puoliväliin saakka.  


Kalle Mikkosen kuoltua 1932 Aholan Kruununtorpan lunastivat perikunnalta tytär Edith miehensä Santeri Väisäsen kanssa ja poika Kalle ja hänen vaimo Taimi Mikkonen. Vuonna 1922 säädettiin ns. torpparien vapautus laki, Lex Kallio, ja Aholan tilasta muodostettiin 1931 itsenäinen tila. Vasta nyt tilalla alettiin kunnolla raivaamaan peltoa ja kehittämään muutenkin tilanpitoa. Peltoalan lisääntyessä suoniittyviljelyksistä alettiin luopua. Rakennettiin ja lehmiäkin oli tuolloin jo toistakymmentä. Lisäksi oli lampaita, sikoja ja useita hevosia. 


Aholan tila jaettiin kahtia vuonna 1941. Aholaa jäivät viljelemään Santeri ja Edith Väisänen ja tilan toisesta puolikkaasta muodostettua Karilehtoa, Kalle ja Taimi Mikkonen. Aholaan, Santerille ja Edithille syntyi neljä lasta; Aune, Pentti, Anja ja Anneli. Aune avioitui Aukusti Rimpeläisen kanssa ja muutti naapuriin, Kankaalaan emännäksi. Anja ja Anneli kävivät runsaasti kouluja ja pääsivät muihin ammatteihin. Pentti jäi kotitilalle viljelijäksi. Pentti löysi Utajärvelle tulleen Rantsilalaisen kätilön, Kaisa Annikki Tolosen ja häät pidettiin vuonna 1958. 


Ahola kehittyi, alkoi koneellistuminen. Navetta rakennettiin 1958, navetassa oli 12 lehmän paikkaa ja kymmenkunta nuorkarja paikkaa ja talli kahdelle hevoselle. Sähköt tilalle tuli vuonna 1962 ja samana vuonna valmistui myös uusi asuinrakennus, esimerkiksi pyykkikone oli jo valmiiksi odottamassa sähköjä. Lypsykone laitettiin vuonna 1964. Ensimmäinen traktori MF 165 ostettiin 1968, ja silloin hevoset saivat lähteä. Talliin saatiin lisää nautapaikkoja. 70 luvun alussa myös lantala muutettiin navetaksi ja lehmiä saatiin neljä lisää. 

Elämä jatkui myös muuten . Aholaan syntyi 12 lasta; Pasi, Eine, Anne, Sari, Satu, Tarmo, Ulla, Marko, Tero, Arto, Jarkko ja Mika. Lisäksi Petri muutti ottolapseksi Aholaan 2 vuotiaana. Naapuri, Karilehdon asuinrakennus paloi joulukuussa 1986, ja Kalle Mikkonen traagisesti sen mukana. Myöhemmin osa Karilehdon maista siirtyi Aholan omistukseen. Ansaitulle eläkkeelle Pentti ja Annikki pääsivät vuonna 1987, kun he luovuttivat 7. heinäkuuta tilan pojalleen